Armeijan tukena oli 4lentodivisioonaa.
Nimensä mukaisesti divisioona koottiin pääosin Hämeen alueelta. Joukkoja oli myös Karjalan alueelta. Divisioona muodostui pääosin kahdesta jalkaväkirykmentistä (JR 2, JR 44) sekä erillis- pataljoonista, kenttätykistöstä, kranaatin heittimistöistä, pioneereista jne.
Hyökkäysvaiheen alussa kesäkuuhun 1942 asti divisioonan komentajina olivat jääkärieversti Eino Koskimies, jääkärieversti Ruben Lagus, eversti Ilmari Karhu.
Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 5. divisioonan ja 11. divisioonan joukot hyökkäsivät rajan yli kohti Korpiselkää ja sieltä Laatokan itäpuolta kohti Syväriä. Syvärillä 5. divisioona ryhmittyi Syvärin voimalaitoksen ja Lotinanpellon alueelle. Alkoi kolmen vuoden asemasotavaihe.
I Divisioona A 2024/2025 tulokset päivittyvät reaaliajassa - livenä.
Neuvostojoukkojen suurhyökkäys kesäkuun 9.päivä 1944 Karjalan Kannaksella tarkoitti vetäytymistä myös Laatokan itäpuolella. Vetäytyminen alkoi kesäkuun 21. päivänä. Laatokan Karjalasta siirrettiin 3 divisioona tukemaan Kannaksen puolustajia. Sitkeästi viivyttäen joukot ryhmittyivät U-asemaan Nietjärvelle. 5. divisioonan joukkoja tuki osia 8. divisioonasta sekä 15 prikaati. Onneksi suomalaisilla oli mahdollisuus käyttää tälläkin rintamaosalla runsasta tykistöä. 15.-17. heinäkuuta suomalaisten tykistökeskitykset olivat vähintään yhtä voimakkaita kuin Ihantalan taisteluissa Kannaksen ratkaisuvaiheissa. Myös pommikoneita oli käytössä. Niiden apu oli huomattava. Venäläisten joukkojen hyökkäys saatiin pysäytetyksi Nietjärven kolmannelle puolustuslinjalle hiekkaharjulle. Tällä viimeisellä linjalla venäläiset saivat aikaan läpimurtoja, jotka pystyttiin torjumaan raivokkailla vastahyökkäyksillä. Taistelut olivat niin kovia, että divisioona pieneni rykmentiksi, rykmentti pataljoonaksi, pataljoona komppaniaksi, komppania joukkueeksi ja joukkue ryhmäksi.
5. divisioona ("Hämäläis-" eli "Ilvesdivisioona") oli Etelä-Hämeen sotilasläänin perustama Suomen maavoimien yhtymä jatkosodassa. Sotilaslääniin kuuluivat Kanta- ja Lounais-Hämeen suojeluskuntapiirit. Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa Karjalan armeijaan kuulunut 5. divisioona eteni Ruben Laguksen johdolla nopeasti Laatokan Karjalassa. Hyökkäys aloitettiin 11.7.1941, Tarton rauhan raja saavutettiin 23.7. ja seuraavana päivänä Tuuloksenjoki. Siinä vaiheessa Karjalan armeijan komentaja Erik Heinrichs käski keskeyttää hyökkäyksen, koska muissa suunnissa hyökkäys ei ollut menestynyt yhtä hyvin. Itä-Karjalan valtauksessa 5. divisioona mursi 4.9. venäläisten puolustuksen ja avasi tien Aunukseen ja Syvärille.
Divisioonan ilvestunnuksen piirsi tuleva muotoilun professori Ilmari Tapiovaara. Nimi vahvistettiin divisioonan pitkäaikaisen komentajan kenraalimajuri Kustaa Tapolan aloitteesta.
Prikaatin voimin.
Helsingin Sanomissa oli kesällä 2004 moniosainen artikkelisarja kesän 1944
torjuntataisteluista.
Ohessa on tiivistelmä toimittaja Hannele Tulosen artikkelista 15.7.2004.
HANNELE TOLONEN:
Aunuksen rintama kesti Nietjärvellä
Ilves-Divisioona esti U-asemalla puna-armeijan pääsyn selustaan
Uuvuttavan kolmiviikkoisen vetäytymisen ja viivytystaistelujen jälkeen suomalaiset
Aunuksen rintaman joukot olivat pääpuolustusasemassaan U-asemassa Laatokan pohjoispuolella,
kun rähinä jatkui 10.
5.D, Ilvesdivisioona – Hämäläisdivisioona – Sotiemme perinne
Osaston kokosi Veli Ilmari Laajoki vapaaehtoisista 5. divisioonan (muun muassa ) miehistä. Osaston perustamishetkellä oli 52 miestä. Syksyllä 1941 sissiosasto teki useita lyhyitä partiomatkoja Syvärin ympäristössä. Vuoden 1942 alusta lähtien osasto osallistui useille pidemmille . Partiomatkoja tehtiin sekä itsenäisesti että yhdessä muiden sissiosastojen kanssa.
Einar Palmunen Ilves-divisioona kuvina
Huhtikuussa 1942 SissiOs./5.D:stä, :stä ja koottu Osasto Uimonen valmisteli tuhoamisiskua neuvostojoukkojen huoltokeskuksiin Varbinitšin kylässä ja hyökkäystä Petšenitsyn kylään. Osasto jaettiin 11. huhtikuuta kahteen osastoon, joiden oli tarkoitus yllättää edessä olevat neuvostojoukot. Erkki Armas Uimosen johtama ryhmä tavoitti vihollisen ensin, mutta yhden osaston tuhottuaan se huomasi jääneensä neuvostoryhmittymien väliin. Seuranneessa tulitaistelussa ryhmä menetti seitsemän miestä, joiden joukossa vänrikki Viljo Johannes Arponen sekä osastonjohtaja Uimonen, joka jäi viivyttämään vihollista kahden vapaaehtoisen kanssa. Osasto odotti kohtaavansa vahvuisen vihollisosaston, mutta todellisuudessa vihollisen vahvuus alueella oli . Osasto Uimosen kohtaamat neuvostojoukot valmistelivat suomalaiset yllättänyttä suurhyökkäystä lähes miehittämättömällä erämaaosuudella suomalaisten ja divisioonien välissä, Šemenskin ja Pertjärven välisellä korpialueella.
Ilves-divisioona kuvina on teos tekijältä Einar Palmunen
Divisioonan perustaja ja ensimmäinen komentaja oli eversti Koskimies, joka ehti juuri johtaa runsaasti vahvistetun divisioonan läpimurtoon Korpiselässä 10.7 ennenkuin VI AK:n temperamentikas komentaja kenrm Talvela erotti hänet, jälkimaailman mielestä varsin epäoikeudenmukaisin perustein.
Ilves-divisioonan veljeshenki on kestänyt yli vuosikymmenten
divisioona (1812) (sivua ei ole)" data-uncrawlable-url="L2ZpL3dpa2kvU3V1cmVuX2FybWVpamFuXzE2Ll9kaXZpc2lvb25hXygxODEyKT9hY3Rpb249ZWRpdCZyZWRsaW5rPTE=">Suuren armeijan 16.
Osta Ilves-divisioona kuvina vain 25,00€
-Vuosia jatkunut yhdessä eläminen vihollisen jatkuvan seurannan alla synnytti veljeshengen, jota tänäänkin, vielä 70 vuoden jälkeen olemme muistelemassa, totesi Ilves-divisioonan (5. Divisioona) perinnepäivän tilaisuudessa yhdistyksen puheenjohtaja Esko Paakkala.