Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Kenties jääkiekon MM-kisoihin ja olympiaturnaukseen voitaisiin laatia sellainen yhtenäinen sarjajärjestelmä, missä ensin olisi kuuden maan kesken karsintasarja varsinaiseen alkusarjaan pääsemisestä ja sen jälkeen pelattaisiin se varsinainen alkusarja. Mahdollistaisi sen, että erillisiä MM-kisoja ei tarvitsisi pelata samana vuonna lajin olympiaturnauksen kanssa ja MM-titteli voitaisiin jakaa olympiaturnauksen yhteydessä. Suoran paikan viralliseen alkusarjaan saisivat maat, jotka viimeksi sijoittuivat turnauksessa kymmenen parhaan joukkoon ja niiden lisäksi mukana olisi kaksi lohkovoittajaa kyseisen turnauksen karsintasarjasta. Karsintasarjassa siis kaksi kolmen maan lohkoa, joiden sisällä yksinkertaiset ottelusarjat ja sen perusteella lohkovoittajat tosiaan viralliseen alkusarjaan. Karsintalohkojen kolmoset puolestaan vaihtaisivat sarjatasoa alemman tason kahden parhaan kanssa.
Virallisessa alkusarjassa olisi kaksi kuuden maan lohkoa, joiden sisällä pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat. Tämän perusteella lohkojen kuudennet aloittaisivat jääkiekon seuraavat pääsarjan karsinnoista. Siihen, kuinka turnausta muuten tästä jatkettaisiin, löytyisi ainakin kolme vaihtoehtoa. Yksi olisi peluuttaa pudotuspelejä niin, että mukana olisi neljä parasta maata kummastakin lohkosta. Tällöin saataisiin playoff-huumaa heti alusta alkaen myös lohkojen voittajille. Tosin jos olisi kuuden maan pudotuspelit, saataisiin alkusarjaan paremmin panosta myös lohkojen kärkipäähän ja keskikastiin. Lohkonsa voitolla saisi suoran paikan välieriin eikä olisi niin suurta riskiä joutua sellaisen spekulaation kohteeksi kuin Ruotsi vuoden 2006 olympiaturnauksen yhteydessä liittyen alkusarjan Slovakia-otteluunsa.
Toisaalta jos haluttaisiin joka tapauksessa jokaiselle neljän parhaan joukkoon sijoittuneelle yhtä monta ottelua välieriin mentäessä, voitaisiin myös pelata kuuden maan jatkosarjaa. Tällöin kummastakin alkulohkosta kolme parasta jatkaisivat jatkosarjaan, missä vastakkaisesta lohkosta mukaan tulleita vastaan pelattaisiin kerran. Samalla samasta lohkosta tulleita vastaan pelatut alkusarjan ottelut vaikuttaisivat myös jatkosarjan sarjataulukkoon. Jatkosarjassa jokainen maa siis pelaisi kolme ottelua, mutta sen päätyttyä jokaisella olisi viisi sen sarjataulukkoon vaikuttavaa ottelua. Tämän perusteella neljä parasta jatkaisivat välieriin ja siitä voittajat edelleen loppuotteluun. Pronssiottelun ollessa ohjelmassa jatkaisivat välierien häviäjät turnaustaan sinne. Tällä mallilla saattaisi turnauksessa eteneminen olla ehkä tosin uuvuttavampi kuin se, että heti alkusarjan jälkeen alettaisiin pelata jatkosarjan sijaan pudotuspelejä. Mutta tulipahan ehdotettua.
Ongelmaksi tulisi toki se, kuinka alemmilla sarjatasoilla järjestettäisiin omat "MM"-kisat, kun aletaan karsia paikkoja kuudentoista maan olympiaturnaukseen. Pitäisi soveltaa niitä olympiakarsintoja niin, että ne soveltuisivat myös MM-kisojen alempien sarjatasojen peluuttamiseen. Mutta tulipahan ehdotettua. Jos mielenkiinto riittäisi tai jos älynväläys tulisi muuten, voisihan sitä ehdottaa, kuinka olympiakarsintoja voisi soveltaa alempien tasojen MM-kisoihin. Mutta eipä siitä mitään paineita kannata ottaa, varsinkaan jos IIHF ei tällaiseen suostuisi. Taitanevat MM-kisat olla sellainen rahasampo kyseiselle järjestölle, että ainakaan sen takia ei helpolla harvennettaisi turnauksen peluuttamista esimerkiksi joka toiseen vuoteen.
Jääkiekon MM-kisojen vaikutus kansalliseen ylpeyteen on valtava. Kun oma maajoukkueesi astuu jäälle, kaikki muu unohtuu ja yhteinen tahtotila voiton saavuttamiseksi vahvistuu. Maajoukkueen menestyessä MM-kisoissa kansallinen ylpeys läikähtää yli rajojen, sillä urheilusaavutukset luovat positiivisia mielikuvia ja vahvistavat kansalaisten tunnetta osallisuudesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ei ole epäilystäkään siitä, että MM-kisojen fanikulttuuri on olennainen osa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen kokemusta, tarjoten tuen ja intohimon, joka on verraton urheilun maailmassa.
Tuollainen muutos. Mieluummin voisi ehkä olla viidellä viittä vastaan, jos ei siis pelata jäähyjen takia tasavajaalla eikä kummallakaan ole yli- tai alivoimaa käynnissä. Luulisi uuvuttavan yksittäisiä pelaajia rutkasti enemmän tällainen malli, että jatkoaikoja pelattaisiin normaalissa tilanteessa kolmella kolmea vastaan. Sellainen riski siinä kuitenkin olisi.
Toisaalta olen miettinyt, voisiko runkosarjoihin ja alkusarjoihin miettiä sellaista tasapelin ratkaisua, että pelattaisiin vain yksi 20 peliminuutin jatkoaika viidellä viittä vastaan. Ottaen siis huomioon, mikäli kummallakaan joukkueella ei ole jäähy käynnissä. Jos tuon jatkoajan aikana kiekko saadaan sallituin keinoin jommankumman joukkueen vartioimaan maaliin, ottelu päättyisi. Voittaja olisi se, kumman vastustajan vartioimaan maaliin kiekko sallituin keinoin meni. Jos tuon 20 minuutin peliajan aikana kiekkoa ei saataisi kummankaan joukkueen vartioimaan maaliin, ottelu päättyisi tasan. Varsinaisen peliajan voitosta saisi kolme pistettä, jatkoaikavoitosta kaksi ja tasapelistä yhden. Ottelun häviämisestä ei saisi pistettäkään, toteutuisi se sitten jatkoajalla tai varsinaisella peliajalla. Vähintäänkin näennäinen ongelma saattaisi tosin olla se, että eri otteluista jaettaisiin tällä tavoin eri määrä sarjapisteitä. Mutta tuo kolmen pisteen saalis varsinaisen peliajan voitosta voisi toimia houkuttimena sille, että mieluummin yritettäisiin saada voitto jo varsinaisella peliajalla. Ja kun häviöstä ei saisi edes jatkoajalla pistettäkään, sillä pyrittäisiin siihen, että varsinaisen peliajan lopussa ei koitettaisi vain läpsyttelemällä varmistamaan sitä yhtä pistettä. Ja kun jatkoaikaa varten varataan ennakkoon saman verran peliaikaa kuin normaaliinkin erään, pyrittäisiin sillä vähentämään läpsyttelyn riskiä myös jatkoajalla. Mitä nopeammin saat kiekon vastustajan vartioimaan maaliin, sitä nopeammin pääset voittajana huilimaan. Riskinsä tosin olisi myös tässä mallissa, koska jos pelataan vaikkapa se 80 peliminuuttia maaleitta, saattaisi se tuntua turhauttavalta. Ja mikäli molemmat joukkueet olisivat jostain syystä tyytyväisiä yhteenkin sarjapisteeseen ottelusta, tiedä sitten menisikö jatkoaika tässäkin tapauksessa läpsyttelyksi pidemmästä peliajasta huolimatta. Mutta tulipa tällaistakin ehdotettua.
Ja mainittakoon vielä, että jos vaikkapa jääkiekon MM-kisojen pääsarjassa siirryttäisiin takaisin formaattiin alkusarja --> jatkosarja --> pudotuspelit, olisi tuo ehdottamani tasapelin ratkaisu myös jatkosarjassa siinä määrin kuin alkusarjassakin.
Malline:Jääkiekon maailmanmestarit
Kansainvälisten jääkiekon MM-kisojen ympärille on vuosien varrella kerääntynyt vilkas ja omistautunut fanikulttuuri. Tämä ilmiö kattaa kaikki ikäryhmät ja yhteiskuntaluokat, yhdistäen ihmisiä yli kulttuuristen erojen ja maantieteellisten rajojen. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut ovat tapahtuma, joka kokoaa yhteen perheet, ystävät ja vieraiden joukosta nopeasti kavereita löytävät kansalaiset. Voimakkaasti tunnettu yhteisöllisyys ja kansallinen ylpeys kumpuavat jokaisen ottelun jännittävistä hetkistä, joita fanit seuraavat henkeään pidätellen.
Jääkiekkohuuma tarttuu fanien sydämiin ja vain kasvattaa intohimoa lajia kohtaan. Otteluiden seuraaminen yhdistää ihmisiä ympäri maailman, ja fanit luovat tiiviin yhteisön ja jakavat voiton riemua sekä tappion pettymystä. Kisat tarjoavat fanien elämään ainutlaatuista jännitystä ja adrenaliinia, kun he seuraavat suosikkijoukkueensa taistelua maailmanmestaruudesta.
Jos turnaukseen haluttaisiin saada mahdollisimman paljon panosta, pitäisi formaatin olla varmaankin tällainen:
Pääsarjan turnaus pelataan kerrallaan kymmenen maajoukkueen voimin, jotka jaetaan kahteen viiden maan lohkoon. Kummassakin lohkossa pelattaisiin yksinkertainen ottelusarja, jonka perusteella molempien lohkojen kolme parasta jatkavat turnaustaivaltaan pudotuspeleihin. Lohkojen viidennet joko putoavat molemmat suoraan alemman tason kahden parhaan edeltä tai karsivat keskenään siitä, kumpi vaihtaa kakkostason voittajan kanssa suoraan sarjatasoa.
Pudotuspeleissä pelattaisiin kolme kierrosta. Lohkojen voittajat saisivat suoran paikan välieriin, kun taas lohkojen kakkoset ja kolmoset aloittavat playoff-taipaleensa puolivälieristä. Otteluparit menisivät ristiin niin, että lohkokakkoset kohtaavat vastakkaisen lohkon kolmannen. Jos molemmat kakkoset tai molemmat kolmoset jatkavat välieriin, kohtaavat lohkovoittajat vastakkaisesta lohkosta välieriin edenneen joukkueen. Tällä pyrittäisiin siihen, että turnauksen aikana mahdollisimman moni maa kohtaisivat toisensa. Välierien jälkeen olisivat mitalipelit.
Mutta tuskinpa joukkuemääriä lähdetään vähentämään ainakaan kovin helpolla, vaikka se kuinka koettaisiin urheilullisesti tai muuten paremmaksi. Joukkuemäärien kasvattamisten on kaiketi koettu kasvattaneen jääkiekon tasoa lajin pienemmissä maissa, joten todennäköisimmin joukkuemäärä tulee joko pysymään nykyisessä tai mahdollisesti jopa kasvamaan, mikäli kansainvälinen lajiliitto kokee sen joskus tulevaisuudessa tarpeelliseksi.
Maailmanlaajuisena ilmiönä jääkiekko on laajentanut vaikutuspiiriään, ja uudet kiekkomaat ovat alkaneet saavuttaa näkyvyyttä MM-tasolla. Tämä ilmiö luo jännittäviä tarinoita ja uusia kiekkosankareita, joiden matkassa kansainvälinen yleisö pääsee kokemaan tuoreita saavutuksia ja kasvavia kiekkotraditioita.
Saksa pettyi – Kanada on jääkiekon maailmanmestari
Jääkiekon MM-kisat ovat merkittävä tapahtuma jääkiekkomaailmassa. Kisat nostavat lajin profiilia ja herättävät kiinnostusta jääkiekkoa kohtaan. Tämä tapahtuma vaikuttaa myös pelaajien urakehitykseen ja tarjoaa kultaista mahdollisuutta nousta esille maailman suurimmalla jääkiekkolavalla.
Tšekki on jääkiekon maailmanmestari – Praha villiintyi mestaruudesta
Britannian voittoon päättynyt kausi vuonna 1936 on yksi jääkiekon MM-kisojen historian kuuluisimmista yllätyksistä. Joukkue, joka koostui pääosin Kanadassa koulutetuista pelaajista, onnistui tuolloin valloittamaan mestaruuden, joka muutti käsitystä siitä, kuka voi hallita jääkiekon maailmaa. Vastaavasti Suomen ensimmäinen maailmanmestaruus vuonna 1995 oli urheilullinen suurteko, joka nosti Suomen jääkiekon maailman kartalle.