Olympiatyylin ja ammattinyrkkeilyn säännöissä on huomattavia eroja


Alla olevista linkeistä pääset tutustumaan Suomen Muaythai liiton sääntöihin ja kilpailuoppaaseen. Järjestäessäsi thainyrkkeilyotteluja, tulosta alla olevan pistekortti ottelujen arvostelua varten. Lisätietoja SMTL:n tuomaritoiminnasta .


Ensimmäinen maininta virallisesta nyrkkeilyottelusta Britanniasta on vuodelta 1681, ja vuonna 1698 ryhdyttiin järjestämään säännöllisesti paljain käsin käytäviä otteluita Lontoon kuninkaallisessa teatterissa. Ottelut käytiin ilman käsineitä ja painoluokkia, eikä sääntöjä liiemmin ollut paitsi suurotteluissa. Erät olivat periaatteessa olemassa, mutta yleensä ottelut päättyivät vasta toisen ottelijan oltua kykenemätön jatkamaan. Myös painiotteet olivat sallittuja, ja 1700-luvun puoleen väliin saakka myös maassa ollutta oli tavallista lyödä.

Vaikka nyrkkeily oli laitonta, oli se hyvin suosittua. Englannin mestarinyrkkeilijästä James Figgistä tuli 1700-luvun alussa maanlaajuinen kuuluisuus. Figgsin oppilasta Jack Broughtonia pidetään merkittävänä edelläkävijänä nyrkkeilyn saattamisessa hyväksyttyjen urheilumuotojen joukkoon. Broughton niin ikään oli yksi paljasnyrkkiajan suurimmista ja menestyksekkäimmistä ottelijoista, ja hän kehitti vuonna 1743 lajille säännöt, jotka vähäisiä muutoksia lukuun ottamatta olivat käytössä aina vuoteen 1838 saakka, jolloin julkaistiin yksityiskohtaisempi -niminen sääntökirja.

[PDF] Lasten ja nuorten NYRKKEILYN KÄSIKIRJA

Broughtonin on sanottu lähteneen kehittämään sääntöjä, koska eräs hänen vastustajansa oli kuollut ottelussa saamiensa vammojen seurauksena. Hänen tyylinsä otella muistutti nykynyrkkeilyä, kun se monilla tuon ajan ottelijoilla oli enemmän kapakkatappelun omaista. Broughtonin säännöissä painiotteet olivat yhä sallittuja, mutta vyötärölinjan alapuolelta tarttuminen oli kielletty. Sääntöjen mukaan erä jatkui niin kauan kunnes vastustaja lyötiin maahan, minkä jälkeen hänellä oli puoli minuuttia aikaa nousta pystyyn tai tuomittiin häviäjäksi. Broughton myös kehitti nykyaikaisten nyrkkeilyhanskojen esimuodon suojatakseen omien oppilaittensa käsiä ja vastustajaa. Käsineiden kehittämisellä oli myös kääntöpuolensa, ja tietyiltä osin niiden voitiin katsoa olleen vaarallisemmat kuin paljaat nyrkit, sillä paljaalla nyrkillä lyödessä päähän kohdistuneita iskuja oli vähemmän, koska ottelijat pyrkivät osumaan pehmeämpiin kehon osiin välttääkseen vahingoittamasta omaa nyrkkiään. Nyrkkeilyyn liittyvien voidaankin osaltaan katsoa juontavan juurensa topattujen kintaiden kehittämiseen.

Ensimmäiset säilyneet nyrkkeilyn säännöt ovat . Tuolloisen otteluissa ei ollut eriä, vaan ottelu jatkui niin kauan kunnes vastustaja luovutti tai oli kykenemätön jatkamaan. Vastustajan sitominen oli kiellettyä. Ottelut käytiin ulkosalla helteessä ja auringonpaisteessa. Ottelijoita tuli kaikista yhteiskuntaluokista. Antiikin ajan suurissa urheilukilpailuissa valtaosa ottelijoista oli rikkaista ja arvostetuista suvuista. Nyrkkeilyä on kuvattu laajalti kreikkalaisessa kirjallisuudessa, muun muassa .

Broughtonin menetettyä mestaruutensa Jack Slackille vuonna 1750 alkoivat ennalta sovitut ottelut yleistyä, mikä johti nyrkkeilyn suosion lopahtamiseen. Poikkeuksiakin oli: historia tuntee vuosisadan loppupuolelta suuret ottelijat Daniel Mendozan ja John Jacksonin. Mendoza oli hyvin pienikokoinen, vain hieman päälle 70 kilogramman painoinen, ja hän nojasi tyylissään nopeuteen voiman sijaan. Mendoza kärsi mestaruusottelussa tappion Jacksonille, joka osaltaan jatkoi nyrkkeilyn kehittymistä hyväksytyksi urheilulajiksi ja sai Englannin ylimystön kiinnostumaan lajista. 1800-luvun alkupuolella monet tunnetut nyrkkeilijät kuten Jem Belcher, Tom Cribb, Ben Caunt ja Jem Mace kohosivat englantilaisille miehisyyden ja kunniallisuuden symboleiksi.

Vuonna 1838 Broughtonin luomia sääntöjä kehitettiin ja yksityiskohtaistettiin ja syntyi -niminen sääntökokoelma. Ensimmäinen mestaruusottelu uusilla säännöillä oteltiin seuraavana vuonna, kun kärsi tappion . Uusissa säännöissä määriteltiin neliön muotoinen kehä, jonka sivun mitta on 7,32 metriä reunustettuna kahdella köydellä. Erä päättyi kun nyrkkeilijä lyötiin maahan ja uusi erä alkoi puolen minuutin kuluttua, jos ottelija oli kulmansa avustuksella ehtinyt valmiiksi siihen mennessä. Jos ottelija ei kahdeksan sekunnin lisäajankaan turvin saanut itseään valmiiksi, tuomittiin hänet häviäjäksi. Potkiminen, kiskominen, päällä puskeminen, pureminen ja vyön alle lyöminen määriteltiin sääntöjen vastaisiksi.


Ammattinyrkkeilyotteluissa erän pituus on kolme minuuttia ja ..

englantilainen nyrkkeily on ollut lajivalinta vuodesta 1904 lähtien. Pitkään liian vaarallisena pidetty laji pääsi lopulta olympialaisten panteoniin. Naisten kilpailut otettiin ohjelmaan vasta vuonna 2012. Pariisissa vuonna 2024 nyrkkeily on vahvasti esillä, ja lajeja on seitsemän miehille ja kuusi naisille. Tapahtumat järjestetään 27. heinäkuuta ja 10. elokuuta 2024 välisenä aikana. Alkuerät on tarkoitus järjestää, kun taas loppuottelut järjestetään .

Suomen Nyrkkeilyliitto sääntökirja

Vaikka nyrkkeily olikin kehittynyt ja kasvanut lajina suuresti vuoden 1838 Lontoon sääntöjen myötä, oli nyrkkeilyllä kuitenkin huono maine Englannin paremman väestön keskuudessa ja laji tarvitsi suurempia muutoksia. Vuonna 1876 kehitti lajille Queensberryn 9. markiisin tuella uudet säännöt, jotka antoivat enemmän painoarvoa tekniikalle ja taidolle. Queensberryn nimellä tunnetut säännöt poikkesivat Lontoon säännöistä merkittävästi neljältä osin: erän pituudeksi määriteltiin kolme minuuttia ja erätauon pituudeksi yksi minuutti, painiotteet kiellettiin, maahaanlyödyn ottelijan tuli kyetä nousemaan omin voimin ylös kymmenen sekunnin kuluessa tai hänet tuomittiin hävinneeksi tyrmäyksellä. Samoihin aikoihin kehitettiin lisäksi ensimmäiset painoluokat.

[PDF] Suomen Potkunyrkkeilyliitto K1-säännöt

Samoihin aikoihin valta kehässä alkoi siirtyä yhdysvaltalaisille nyrkkeilijöille, jotka vuosisadan alussa ryhtyivät ottelemaan Britteinsaarilla. Merkittävimpiä tuon ajan amerikkalaisnyrkkeilijöitä olivat ja , jotka molemmat olivat entisiä orjia. Molineux otteli englantilaista vastaan kahdesti vuosina 1810 ja 1811. Vastavuoroisesti brittiläiset mestarinyrkkeilijät ryhtyivät käymään otteluita Yhdysvalloissa paikallisia nyrkkeilijöitä vastaan. Vaikka nyrkkeilyn sääntöjä muutettiin sivistyneempään makuun, alkoi nyrkkeily menettää suosiotaan entisestään. Keskiluokalla oli elämässään muita arvoja ja uudet uskonsuuntaukset korostivat pidättäytymistä synnillisistä vapaa-ajan houkutuksista. Nyrkkeily yhdistettiin usein muihin lieveilmiöihin kuten juopotteluun ja uhkapeleihin. Varsinaisen nyrkkeilyottelun lisäksi nyrkit heiluivat usein myös katsomossa.

Suomen Nyrkkeilyliiton säännöt

Sen sijaan Yhdysvalloissa laji lähti laajojen siirtolaisaaltojen myötä kasvuun. Suosittua oli järjestää otteluita muun muassa eri kansallisuuksien kesken. Brittien valtakausi päättyi lopullisesti irlantilaislähtöisen amerikkalaisen myötä, josta tuli vuonna 1899 ensimmäinen yhdysvaltalainen maailmanmestari. Noista ajoista lähtien Yhdysvallat on ollut johtava maa ammattilaisnyrkkeilyssä. Sullivanin myötä ammattilaisotteluitakin ryhdyttiin käymään Queensberry-säännöillä. Viimeiseksi paljain käsin käydyksi mestaruusotteluksi jäikin Sullivanin vuoden 1889 tittelinpuolustus vastaan. Noihin aikoihin paljain nyrkein käytävät ottelut oli julistettu laittomaksi lähes kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa.