Tiistain Top Ten: Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajat


Valmentajana:
– seurat: GrIFK, HJK, B1903 (DEN), Germinal Beerschot (BEL), Honvéd (HUN), Proodeftiki FC (GRE), Apollon Limassol (CYP), FinnPa, Panionios (GRE), Aris (GRE), TPS
– Suomen mestaruus HJK 1981, 1990
– Suomen Cup HJK 1981
– Unkarin mestaruus Honvéd 1993
– Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1982–1987
– Vuoden valmentaja Suomessa 1985
– Vuoden jalkapallovalmentaja Suomessa 1985, 1990
– Pro Urheilu -mitali 2015


Martti Kuusela tunnetaan kansainvälisestä urastaan jalkapallovalmentajana. Perustan suomalaisittain harvinaiselle urapolulle loi lähes 20 vuotta kestänyt pelaajaura. Kuusela pelasi ensimmäiset ottelunsa miesten sarjoissa syntymäkaupunkinsa Rovaniemen ylpeydessä RoPSissa 1962. SM-tasolla kovakuntoinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja debytoi neljä vuotta myöhemmin Mikkelin Palloilijoissa. 1970-luvun loppuun venyneen peliuran aikana tutuksi ehtivät tulla SM-sarjan huippuseurat HJK, HIFK ja Haka ja kahden ottelun verran myös A-maajoukkue.
Kuusela hankki pelaajauransa päätyttyä valmentajantutkinnon Kölnin urheilukorkeakoulusta. Kyse oli uraa uurtavasta, aikaansa edellä olleesta ratkaisusta: suomalaisvalmentajat olivat siihen saakka työskennelleet vain kotimaassa, eikä pätevyyttä hankittu ulkomaisissa oppilaitoksissa, jos ylipäätään mitenkään. Oppi kantoi heti hedelmää. Kuusela johdatti HJK:n tuplamestaruuteen kaudella 1981 ja otti heti sen jälkeen ohjat A-maajoukkueessa.
Maajoukkuevalmentajana Kuuselan huippuvuodet osuivat MM-karsintoihin 1986. Englannin, Pohjois-Irlannin, Romanian ja Turkin kanssa lopputurnauspaikasta kilpaillut Suomi jäi vain kahden pisteen päähän kisoihin oikeuttavasta kakkossijasta. Karsintamenestyksen myötä Kuusela valittiin ensimmäisenä jalkapallovalmentajana Suomessa vuoden valmentajaksi. Maajoukkuetehtävät päättyivät syyskuun 1987 komeaan 3-0 -kotivoittoon Tšekkoslovakiasta. Ottelun päätteeksi pidetty luotsi kannettiin kentältä kultatuolissa.
1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun Kuusela valmensi enimmäkseen ulkomailla. Kohokohtana oli perinteikkäässä budapestiläisseurassa Honvédissa saavutettu Unkarin mestaruus vuonna 1993. Useat suomalaiset seurat hankkivat 1990-luvulla unkarilaisia pelaajia juuri Kuuselan kontaktien avulla. Laajalti verkostoitunut luotsi on 2000-luvulla ollut paljon esillä myös mediassa Ylen jalkapallolähetysten asiantuntijana.

Laura Österberg Kalmari (s. 1979) – Tähtihyökkääjä
”Lähes 9000 katsojaa hurraa, kun Uumaja IK:n naisjalkapallojoukkueen stadionilla kuulutetaan kotijoukkueen pelaajia ennen ottelua. ’Nummer 21, Laura Kalmari’ saa yhdet suurimmista aplodeista.” – HS, 2004
Kirkkonummella syntynyt Laura Österberg Kalmari on yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista naisjalkapalloilijoista. Yli 20 vuotta kestäneellä urallaan Österberg Kalmari nousi eniten maaotteluita pelanneeksi ja eniten maajoukkuemaaleja tehneeksi pelaajaksi.
Synnyinkaupunkinsa Kyrkslätt IF:ssä uransa aloittanut Kalmari nousi SM-sarjan huipulle HJK:ssa vuosituhannen vaihteessa. Voitettuaan neljä peräkkäistä Suomen mestaruutta Kalmari siirtyi ammattilaiseksi Boston Renegadesiin Yhdysvaltoihin, josta tie vei nopeasti Ruotsiin. Umeå IK:ssa hyökkääjä juhli Damallsvenskanin mestaruuden lisäksi naisten suurimman seurajoukkuekilpailun UEFA Cupin voittoa vuosina 2003 ja 2004.
Kalmari oli tärkeä tekijä naisten jalkapallomaajoukkueen nousussa Euroopan huipun tuntumaan. Venäjää vastaan käydyissä jatkokarsinnoissa kesän 2005 EM-kilpailuihin Kalmari ratkaisi ensimmäisen osaottelun komealla volley-laukauksella ja osui kerran myös 3-1 -vierasvoittoon päättyneessä toisessa osassa. Lopputurnauksessa hän iski kaksi maalia Suomen selviytyessä komeasti välieriin. Samaan lukemaan hän päätyi myös neljä vuotta myöhemmin, kun EM-kisat järjestettiin Suomessa.
Pelityyliltään ja vaikutukseltaan Laura Österberg Kalmari on rinnastettu Jari Litmaseen. Vertailulle antavat pohjaa samankaltaiset maajoukkuetilastot, pelipaikka ja nousu kansainvälisen huipputason pelaajaksi: viisinkertainen vuoden naisjalkapalloilija oli uransa huipulla kahdesti ehdolla FIFA:n vuoden pelaajaksi. Uransa jälkeen Österberg Kalmari on työskennellyt opettajana ja Palloliiton johdon neuvonantajana.

Suomi oli lähellä jalkapallon MM-kisapaikkaa

Anne Mäkinen (s. 1976) – EM-kisojen paras
”Anne Mäkinen ei ole kuka tahansa jalkapalloihminen. Hän on Suomen ensimmäinen naisammattilainen, 118 A-maaottelun konkari ja yksi oman aikansa parhaista keskikenttäpelaajista.” – HS, 2013
Anne Mäkinen oli ensimmäinen kansainvälisen huipun saavuttanut suomalainen naispelaaja. 15-vuotiaana maajoukkueessa debytoinut monipuolinen keskikenttäpelaaja oli mukana nostamassa suomalaista naisjalkapalloa aina arvokisoihin saakka.
Ensimmäiset pelinsä naisten SM-sarjassa JNK Laajasalon kasvatti sai FC KontUssa. Maajoukkueeseen noustuaan Mäkinen siirtyi ensin HJK:hon, mutta vaihtoi jo vuoden jälkeen MPS:n paitaan, jossa hän kaudella 1994 saavutti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Mäkisestä tuli ensimmäinen suomalainen naisjalkapallon ammattilaispelaaja, kun hän vuosina 2001–2003 pelasi Yhdysvaltojen WUSA -ammattilaisliigassa Washington Freedomin ja Philadelphia Chargen joukkueissa. Myöhemmin Mäkinen siirtyi Ruotsiin, jossa hän juhli Damallsvenskanin voittoa Umeå IK:n riveissä kahdesti.
Anne Mäkisen uran huippuhetket koettiin vuonna 2005, kun hän johdatti kapteenina naisten jalkapallomaajoukkueen Englannin EM-kisoihin. Suomi selvisi arvokisadebyytissään välieriin saakka, ja Mäkinen valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Myöhemmin samana vuonna keskikentän kapellimestari palkittiin ensimmäisenä naisena Captain’s Ballilla. Mäkisen uran kruunasivat vuoden 2009 EM-kisat, jossa isäntämaa Suomi eteni puolivälieriin. Pelaajauransa jälkeen Mäkinen on jatkanut työtään suomalaisen naisjalkapallon hyväksi uudessa roolissa – päätoimisena naisten jalkapallovalmentajana.

Jaakko Lempisestä kasvoi tarmokas jalkapallomies suomalaisen työläisjalkapallon vireässä keskuksessa, Helsingin Kalliossa. Nuori Lempinen aloitti jalkapalloilijana Helsingin Tarmossa, mutta edusti suurimman osan pelivuosistaan Helsingin Jyryä. Ponnistukseen hän siirtyi vuonna 1958. Pelit mustavalkoraitapaitaisissa jäivät kaksi vuotta myöhemmin puhjenneen polion takia kuitenkin vähiin. Lopetettuaan pelaamisen mies siirtyi Ponnistuksen taustaorganisaatioon, ja siltä tieltä hän ei enää poikennut.
Lempisestä tuli Ponnistuksessa puheenjohtaja Esko Piipposen oikea käsi vastuualueenaan erityisesti talous ja varainhankinta. Monipuoliseen työnkuvaan kuuluivat myös huoltajan ja joukkueenjohtajan tehtävät. Ponnistuksen taustavaikuttajana Lempinen korosti tervehenkisen taloudenpidon, juniorityön ja yhteisöllisyyden merkitystä. Hän oli keskeisesti luomassa sitä ponnarihenkeä, josta perinnerikas työläissseura opittiin vuosien varrella tuntemaan. Viimeiset aktiivivuotensa Ponnistuksessa Lempinen vaikutti seuran puheenjohtajana. Näihin vuosiin sisältyi myös seuran viimeisin esiintyminen Suomen pääsarjatasolla (1995).
Palloliitossa Lempisen järjestökokemus karttui useissa luottamustehtävissä sekä liitossa että Helsingin piirissä. Hänet muistetaan myös miesten jalkapallomaajoukkueen pitkäaikaisena huoltajana.

Hanna-Mari Sarlin (s. 1964) – Maunulasta maajoukkueeseen
’Näin, että Slovakian maalivahti oli laukaisuhetkellä vasta valmiusasemissa ja libero eteni taaksepäin. Silloin oli paras hetki ampua.’ Täydellinen laukaus löytyi Slovakian maalin nurkasta. – HS, EM-karsintaottelusta Suomi-Slovakia, 1996
Hanna-Mari Sarlin aloitti jalkapallon pelaamisen 1970-luvun puolivälissä, kun ensimmäinen sukupolvi naisten SM-sarjan pelaajia oli siirtymässä syrjään. HJK:n Maunulan kaupunginosajoukkueessa Sarlin oli Heimo Laaksosen kokoaman tyttöjen joukkueen suurimpia lupauksia. Lupaukset lunastettiin emäseurassa 1980- ja 1990-lukujen aikana.
Sarlin kuului HJK:n ja A-maajoukkueen runkopelaajiin lähes 20 vuotta. HJK:n lisäksi urallaan Puotinkylän Valttia edustanut nopea hyökkääjä voitti lopulta 11 Suomen mestaruutta ja viisi Suomen cup-titteliä. Maalisaldo kipusi komeasti yli 100 maalin. HJK-uran kohokohtia olivat myös kaksi voittoisaa kansainvälistä turnausta Ranskan Mentonissa. Vuosina 1989 ja 1990 Sarlin sai kokemusta myös ulkomaan kentiltä – ei tosin ammattilaisena – pelatessaan Ruotsin Damallsvenskanissa Hammarbyn riveissä.
Jalkapallon lisäksi urheilullinen Sarlin pelasi SM- ja maajoukkuetasolla myös salibandya, jossa hän voitti Espoon Oilersin riveissä Suomen mestaruuden vuonna 1994. Hän on sekä ensimmäinen nainen HJK:n Hall of Famessa että ensimmäinen suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen valittu nainen. Kasvatustieteiden maisteri on työskennellyt siviilissä muun muassa luokanopettajana, opetustoimen ylitarkastajana ja rehtorina.

Atik Ismail (s. 1957) – Pallotaiteilija
”82. minuutilla Parikka linkoaa pitkän sivurajaheiton, joka kimpoaa vastustajan puolustajasta minua kohti. Tuhannet toistot muistuvat mieleeni, Ryytimaantien puiston tuoksu ja Bolliksen harjoituskentillä vedetyt laukaisutreenit. Saksipotku ja pam! Peli on tasan.”
Intohimoinen klubilainen Atik Ismail koki ensimmäiset suuruudenhetkensä alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Sveitsissä vuonna 1975, jossa Suomi eteni yllättäen loppuotteluun saakka. Mies nousi pinnalle 1970-luvulla myös SM-sarjassa, jossa hän edusti HJK:n lisäksi vuoden ajan Kiffeniä. Todellisen läpimurron taiteilijatyyppi teki vuonna 1978, jolloin hänen maalivainunsa tuotti jatkuvasti tulosta paitsi SM-sarjassa, myös maajoukkueessa: neljä maalia OTP:tä vastaan SM-sarjassa ja kaksi maalia Kreikan verkkoon EM-karsintaottelussa tekivät hänestä hetkessä vuoden puhutuimman jalkapalloilijan.
Ulkomaalaiset värvärit houkuttelivat luovan hyökkääjän ensin Turkkiin ja myöhemmin Ruotsiin ja Belgiaan. Ulkomaan komennukset jäivät poikkeuksetta lyhyiksi kurittomuuden ja alkoholin takia, mutta kotimaahan palattuaan mies oli aina iskussa. Ismailista kehittyi uransa loppuvaiheessa puhdasta kärkipelaajaa monipuolisempi pelimies, joka taisi niin maalinteon kuin vapauttavat syötötkin.
Pelaajauransa jälkeen Ismail kouluttautui lähihoitajaksi, mutta kenties paremmin hänet tunnetaan kirjoistaan. Ismailin terävä kynä on tuottanut muun muassa teokset Klubin kundit – 20 vuotta koukussa (2006), Mestaruussarjan maestrot 1960–1989 (2013) ja Ammattina jalkapallo (2015).


Jalkapallon MM-karsinnoissa Ukraina-Suomi: Huuhkajat janoaa revanssia

Saavutukset
Pelaajana:
– Seurat: Ilves, HJK, Stuttgarter Kickers (GER) ja St. Pauli (GER)
– 100 A-maaottelua, 20 maalia
– SM-sarjassa 289 ottelua, 152 maalia; Saksan Bundesliigassa 32/5; Saksan 2. Bundesliigassa 71/12
– Suomen mestaruus Ilves 1983
– Suomen cupin voitto Ilves 1990
– Nuorten maajoukkueen paras pelaaja 1983
– Urheilutoimittajien ja Palloliiton Vuoden jalkapalloilija 1987
– SM-sarjan paras maalintekijä 1987
– Suomen jalkapallomaajoukkueen kunniakapteeni (1996)
-Suomen Palloliiton Gladiaattori
Valmentajana:
– Suomen mestaruus Tampere United 2001, 2006 ja 2007
– Suomen cupin voitto Tampere United 2007
– Vuoden jalkapallovalmentaja Suomessa 2001, 2006 ja 2007

EM-karsinnat, joukkue, televisiointi, ottelut ja uutiset

Saavutukset
Pelaajana:
– seurat: Turun Toverit
– 21 A-maaottelua
Valmentajana:
– seurat: Turun Toverit, TPS
– Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1962–1974
– Pohjoismaiden (epävirallinen) mestaruus 1964 ja 1966
– Suomen mestaruus TPS 1975
– Suomen jalkapallovalmentajat ry:n puheenjohtaja 1983–1987
– Suomen Palloliiton kunniajäsen
– Suomen urheilun kultainen ansioristi

Huuhkajat arvottiin kovaan MM-karsintalohkoon

Arto Tolsa (1945–1989) – Pitkä ura, lyhyt elämä
”Hänen nimensä on jo niin kuuluisa, että Pohjoismaiden joukkueissa laaditaan erikoisvartiointi aina hänelle.” – Suomen Urheilulehti, 1970
Arto Tolsan nousu 1970-luvun johtavaksi suomalaispelaajaksi alkoi KTP:ssä vuonna 1962. Debyyttikauttaan pelannut 16-vuotias Tolsa piti tuolloin kokeneempia pelaajia pilkkanaan iskemällä Suomen sarjassa pelanneille kotkalaisille peräti 43 maalia. Olavi Laaksosen maajoukkueeseen hän nousi vain kaksi vuotta myöhemmin ja piti kiinni paikastaan lähes 20 vuotta.
Kookkaan mutta säästeliäästi liikkuneen keskushyökkääjän taidot eivät maaleista huolimatta herättäneet varauksetonta ihailua. Tolsan ammattilaisura urkeni pikemminkin hänen oman aktiivisuutensa kuin värvärien painostuksen seurauksena. Talvikaudella 1968/1969 mies antoi näyttöjä belgialaisten ammattilaisseurojen harjoituksissa, mutta tehtyään viimein sopimuksen antwerpenilaisen Beerschotin kanssa juuttui vuodeksi seuran reserveihin. Kaudella 1970/1971 Tolsa sai loukkaantuneen Saksan maajoukkuemiehen Lothar Emmerichin paikan joukkueesta ja käytti tilaisuuden hyväkseen. Kotkalainen kruunasi kautensa Belgian cupin finaalissa, jossa hän iski ratkaisevan osuman jatkoajalla.
Tolsan pelipaikka vaihtui vuonna 1973 keskushyökkääjästä liberoksi. Fyysisesti ja teknisesti vahvana, hyvin sijoittuvana pelaajana Tolsasta tuli puolustuksen johtaja niin Beerschotissa kuin Suomen maajoukkueessa. Tolsa päätti vuosikymmenen pituiseksi venyneen ammattilaisuransa toiseen Belgian Cupin voittoon vuonna 1979, ja vain vuotta myöhemmin hän ratkaisi Suomen cupin finaalin KTP:lle kahdella viime minuuttien maalillaan.
Kotkalaisjätin peliura oli pitkä mutta elämä päättyi ennen aikojaan. Tolsa menehtyi 43-vuotiaana alkoholismista seuranneeseen sairaskohtaukseen.